Luonnonmaantieteellinen
kuvaus
Geologinen kehitys on jättänyt jälkensä
asuinympäristöömme. Jääkaudella mannerjäätikkö
kulutti ikivanhan prekambrisen kallioperän pintaa ja
jätti jälkeensä kalliosta kuluttamaansa ja
kasaamaansa ainesta eli moreenia. Ilmaston
muuttuessa jääkauden lopulla lämpimämmäksi
mannerjäätikkö vähitellen hävisi. Vantaan seutu
vapautui jäätikön alta noin 12 000 vuotta sitten ja jäi
silloin jäänreunan edessä lainehtineen Baltian
jääjärven alle. Baltian jääjärveä seurasivat
Yoldiameri, Ancylusjärvi ja Litorinameri, ja tonttimme
jäi useiksi tuhansiksi vuosiksi veden alle.
Mannerjäätikön hävittyä maankuori alkoi kohota,
jolloin ranta siirtyi alemmaksi. Litorinavaiheen aikana,
noin 8 500 vuotta sitten, pihakumpare alkoi kohota
merenpinnan yläpuolelle. Tällöin aallokko huuhtoi
pois ensin syvään veteen kasautuneet hienot
sedimentit ja pääsi sen jälkeen käsiksi mannerjäätikön
kasaamaan, kallion pintaa verhoavaan moreeniin.
Moreenista hienommat ainesosat huuhtoutuivat pois,
paikoitellen paljastui kallio, ja jäljelle jäi runsaasti
moreeniin sisältyneitä kiviä ja lohkareita.Osa
lohkareista voivat olla myös lähtöisin
myöhäisjääkautisissa vesistöissä kelluneista jäätikön
reunasta irronneista jäävuorista, jotka sisälsivät
moreenia, lohkareitakin. Moreenista pois
huuhtoutuneet hienommat ainekset kasautuivat
aallokon vaikutuksesta kumpareen rinteille
rantakerrostumaksi. Rantavoimien toiminnan muistoja
ovat kumpareella olevat lohkareet. Esimerkiksi
leikkimökin alapuoleisessa rinteessä on vanha
rantakivikko.
Tonttimme on kumpare, jonka laki kohoaa noin 43 m merenpinnan yläpuolelle, eli noin 10 m viereisen laakson pohjasta. Sen
rinteisiin on rakennettu kaksi kerrostaloa ja kaksi rivitaloa. Kumpareen keskiosat ovat leikkikentän pieniä maansiirtotöitä ja
EFG-talon edessä olevaa kallioleikkausta lukuun ottamatta topografialtaan lähes alkuperäisessä tilassa. Silloin kun
Myyrmäkeä 70-luvulla rakennettiin, rakennusyhtiöt varasivat piha-alueet lähes pääsääntöisesti rakennusnostureita ja -
materiaaleja varten. Silloin ei vierastettu alkuperäisen luonnon hävittämistä ja sen korvaamista rakentamisen jälkeen
tehdyillä istutuksilla (tai paikoitusalueilla). Kerrotaan, että näin oli meidänkin pihallemme vähällä käydä, mutta
rakennusaikaiseen hallitukseen valittu Myyrinjoen tuleva asukas puhui vakuuttavasti piha-alueen alkuperäisen puuston
säilyttämisen puolesta – ja sai rakentajat vakuuttumaan.
Kumpareen länsiosassa on Virtatien rakentamisen
yhteydessä paljastuneita mannerjäätikön hiomia kauniita
silokallioita. Niistä ovat näkyvissä jäätikön tulosuunnan
puoleiset kuperat vastasivut uurteineen, jotka osoittavat
jäätikön liikkumissuunnan. Tämä jäätikkösyntyinen
pientopografia on säilynyt rapautumiselta sitä
suojanneiden maakerrosten alla.
Kumpareen pohjoisosasta osa on räjäytetty pois EFG-talon rakentamisen vuoksi.
Siitä on muistona ihmisen luoma kalliotörmä. EFG-talon läntisimmän osan pihan
puolella näkyy pihaa kiertävän polun kohdalla selvä huuhtoutumisraja: ylempänä
on paljasta kalliota, alemmaksi mentäessä maaperäkerrostumat paksunevat.
Moreeniperäisten rantakerrostumien alla tavataan rinteen alemmissa osissa
aikanaan syvään mereen kerrostunutta savea. Tiettävästi tällainen savikerros tuli
vastaan geoteknisissä kairauksissa tutkittaessa rivitalojen rakennuspohjaa, ja
kerrotaan että tämä olisi syy, miksi ei tälle paikalle suunniteltu kerrostaloja.
Kasvillisuus on tyypiltään sekametsää, jossa koivu on vahvasti edustettuna. Vuosien myötä muutamia puita on jouduttu
kaatamaan kuivumisen tai ytimen lahoamisen takia. Tämä on ollut välttämätöntä turvallisuuden vuoksi. Syksyllä 2011
myrsky kaatoi lähellä keinuja kasvaneen männyn. Puustoa on myös jouduttu harventamaan siellä missä puut kasvaessaan
ovat häirinneet toistensa kasvua. Alkuperäinen aluskasvillisuus on paikoitellen tuhoutunut, mutta monin paikoin kasvaa
kieloja muistona siitä mitä on alun perin ollut. Silloin kun alkuperäinen puusto lähti kasvuun, tontin pohjavesitaso oli
korkeammalla kuin nykyään. Pohjaveden pinnan laskuun ovat vaikuttaneet katu-urien ja talojen perustusten louhinta.
Rinteillä kasvavat koivut ovat yllättävän hyvin kestäneet pohjaveden pinnan laskua, mutta kumpareen laella olevat
muutamat koivut ja erityisesti männyt ovat kärsineet kuivuudesta.
CD-talon pihapuolella, C-portaan kohdalla, on
mannerjäätikön kuljettama iso siirtolohkare. Siinä
näkyy jälkiä kahdentyyppisestä jääkauden jälkeisestä
rapautumisesta: pinnan murenemisesta ja kiviaineksen
levymäisestä lohkeamisesta ja hilseilystä eli
eksfoliaatioosta. Jäkälättömyys osoittaa paikat, joista
hiljattain on tapahtunut lohkeamista. Kummankin
tyypin rapautumista voi havaita lähes kaikissa pihan
paljaana olevissa lohkareissa. Suuren mittakaavan
eksfoliaation kautta trooppisessa ilmastossa
muodostunut ehkä kuuluisin nähtävyys maailmalla on
Rio de Janeirossa sijaitseva Sokeritoppa vuori.
Teksti: Paul Fogelberg
Kuvat: Ari Tirronen
